Checkpoint Helsinki - seteli 23

Remontista toivuttua oli edessä kunnallisvaalit jotka imivät kaikki voimat kirjoittamisesta. Kulttuuritapahtumia tuli toki nautittua mutta niiden kirjaaminen jäi retuperälle. Senpä takia jää 100 tapahtumaa haaveeksi ja nämä loputkin tapahtumat eivät ole ihan kronologisessa järjestyksessä vaan pikemminkin muistinvaraisesti kirjoitettu päällimmäiset ensin mentaliteetilla. 

Ensimmäisenä on vaalikampanjaani kuulunut kulttuuritapahtuma Cneckpoint Helsinki -lanseeraustilaisuus jossa olin lähinnä kuuntelijana – joskin innostuneena sellaisena.

Allekirjoittanu yleisön joukossa.
 Kuva Annika Rauhala.

Vaikea uskoa, mutta Helsingin elitistisen johdon taannoinen Guggenheim farssi on johtanut johonkin todella lupaavaan ja toivon mukaan myöskin pysyvään. Checkpoint Helsinki on Guggenheim projektin liikkeelle potkaisema taiteilijoiden oma avoin liike jonka tavoitteet on korkealla, mutta kuitenkin terveellä pohjalla.

Sen idealistisena päämääränä on ohjata käytettävissä olevat voimavarat taiteen tekemiseen eikä marmoripalatseihin. Tavoitteena on laadukkaan nykytaiteen tuottaminen niin kotimaisin kuin ulkomaisin voimin. Hengeltään aidosti kansainvälinen, mutta Helsingissä toimiva organisaatio, joka haluaa tehdä Helsingistä oikean kulttuurikaupungin. ”Taidekaupungin mainetta ei voi ostaa vaan se on ansaittava.”  ”Kulttuurikaupunki ei ole vierailevien tähtien estradi vaan paikka, jossa syntyy ja tehdään asioita myös laajemmille näyttämöille. Se on paikka jonne taiteen tekijät hakeutuvat.”

15.10 Amos Andersonin taidemuseossa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa liikkeen aktiivit esittelivät hyvin pitkälle jäsennellyn ajatuksensa Checkpoint Helsinki toimintamallista. Paikalla kuulemassa oli tärkeimmät mediat sekä muutama kunnallisvaaliehdokas sekä valtuutettu. Pääpaino ”poliitikoissa” näytti olevan vasemmalla johtuen varmaankin Guggenheim idean kokoomuslähtöisyydestä. Perussuomalaisia näky olevan itseni lisäksi yksi ja vihreistä muutama sen punavihreän siiven edustaja. Syy kunnallisvaaliehdokkaiden paikalla oloon ylipäätään oli kutsu. Kaikki ehdokkaat oli kutsuttu järjestäjien toimesta.

Yksi tilaisuuden puhujista.
Kuva Annika Rauhala

Iso osa yleisöstä oli tiedotusvälineiden edustajia.
Kuva Annika Rauhala. 

Esityksen järkevyys sekä puhujien usko ja into asiaansa tempasi mukaansa. Vakuutuin itse täysin idean toimivuudesta ja jotenkin kummasti se toi hengeltään mieleen kaikuja menneisyydestä. Eri sukupolvesta ja eri ajasta. Prosessi jotenkin sukulaissieluisesti muistuttaa Lepakon valtausta joka toimi aikanaan lähtölaukauksena hyvin monille asioille musiikissa ja kaupunkikulttuurissa jotka vielä tänäkin päivänä ovat keskuudessamme.

Aikanaan Guggenheim selvitykseen poltettiin kaupungin rahaa 2 miljoonaa Euroa. No, piti lennättää kaupungin terävintä johtoa tummissa puvuissa New Yorkiin samppanja-aamiaiselle ja kaikkea muuta kulttuurikivaa kuului selvitysprosessiin. Amos Anderssonin taidemuseoon oli kokoontunut sitä arkisempaa kulttuuriväkeä eli taiteen tekijöitä. Mutta heillä oli selkeä missio.

Runkona suunnitelmassa nykytaiteen tukemiseen on kevyt, tarpeen mukaan ja muutenkin määräajoin muuttuva organisaatio. Tukemiseen nimenomaan jo tekovaiheessa ja tekijän ollessa vielä ”tuntematon”. Organisaation vuosibudjetiksi arvioitiin 1,3 miljoonaa eli vuositasolla pysytään alle Guggenheim selvityksen monistenipun. Tiloja ei ole tarkoitus rakentaa ennen vuotta 2037J vaan tarkoitus on käyttää näyttelytoimintaan kaupungin nykyisiä hyviä näyttelytiloja ja museoita!! Vuokratiloja toivottiin kaupungilta taiteilijoiden taiteen tuottamiseen. Mikä kuulostaakin järkevältä koska kaupungilla on runsaasti tyhjää tilaa joka ei vastaa nykystandardia konttori- ym hallintotilasta. Mutta jonka voisi järkevin kustannuksin kunnostaa taidekäyttöön. Väliaikaistiloja tarvitaan myöskin ulkomaalaisten taitelijoiden ja kuraattorien majoittamiseen. Mielenkiintoisen lisädetaljina suunnitelmassa oli projektien dokumentointi eli käytännössä dokumenttielokuvan tekeminen monimuotoisten ja monimutkaisten nykytaiteen teosten valmistamisesta. Esityksen kuului myöskin oman kokoelman hankkiminen ja paljon muuta. Koko esitys on oheisessa linkissä.

http://koti.welho.com/mkivinen/cph/checkpoint_kuvaton_naytto.pdf

Toivomuslista on realistinen valtion ja Helsingin osalta verrattuna Guggenheim pönttöilyyn. Mutta yksityisen rahoituksen osalta tilanne on haastavampi. Rahaa on tulevina vuosina niin niukalti, että potentiaalisimmat ei valtiolliset tukijat ovat todennäköisesti erilaiset kulttuuri- ym säätiöt.

Tavoite on hieno ja idea niin hyvä, että toivon omasta puolestani kaikkea hyvää Checkpoint Helsingille, sekä olen myös valmis tekemään oman osani. ”Kysymys kulttuurikaupunkistrategiasta on enemmän asenne- kuin resurssikysymys.