Harry Potter ja Viisasten Kivi – seteli 15

Tämän setelin kanssa otettiin sitten vielä enemmän varman päälle. Potter-kirjat ovat kuuluneet meidän perheen lukemistoon jo ihan pienestä pitäen. Olen itse lukenut koko sarjan pojille kahteen kertaan ääneen, heidän ollessa vielä liian pieniä lukemaan sen kokoisia möhkäleitä itse. Sen jälkeen he ovat vielä itse perehtyneet sarjan kirjoihin ja elokuvatkin on katsottu moneen kertaan. Itse suhtauduin aluksi sarjaan hieman skeptisesti ”koska olen lukenut fantasiaa pienestä pitäen”. Se oli kuitenkin turhaa ylimielisyyttä sillä Harry Potterin maine ei ole todellakaan tullut tyhjästä.

Muistatko vielä Harryä näin nuorena 

tai Hermionea

Nyt siis katsottiin elokuvaa. Kirjojen lisäksi meillä löytyy DVD hyllystä kaikki Potter elokuvat joista nyt katsottiin ensimmäinen. Elokuvana se on, kuten myös kirjanakin, jollakin tapaa raikas. Tarina on kompaktimpi ja vähäeleisempi kuin jatko-osissa. Tästä syystä se on myös taipunut hyvin elokuvaksi. Jatko-osissa on jouduttu jättämään paljon kirjojen tapahtumia ja henkilöitä filmatisoinneista pois koska ei vaan ole ollut tilaa,

Pääosien esittäjät

Hedwig ja Harry

Rowlingsin loistokkuus kirjoittajana tulee heti esiin tässä sarjan avausosassa. Hyvin sujuvasti ja ”salakavalasti” hän vie lukijansa/katsojansa maailmaan joka on heille vieras. Mutta kuitenkin niin tuttu, että he haluavat pysyä siellä. Tarina sinänsä on simppeli ja sopii niin jästeille kuin velhoillekin eli hyvä vastaan paha ryyditettynä lasten kuka tykkään kenestäkin problematiikalla. 

McGarmiva

Kalkaros 

Dumbledore versio 1

Hagrid

Koska tämä ensimmäinen elokuva on enemmän lastenelokuva kuin seuraajansa ei sen näyttelijätyötä ole tullut seurattua kovinkaan tarkasti. Mutta nyt se näytti raikkaalta ja pingottamattomalta. Ikään kuin lapsinäyttelijöiltä ei olisi vaadittu liikoja. Ja lapsiahan pääosan esittäjät tässä ovat. Silmään pistää heti  Hermione Grangerin osaa esittävän Emma Watson ja Draco Malfoyta esittävä Tom Felton, jotka tuntuvat olevan eniten sinuja näyttelemisen kanssa. Aikuisosia esittää puolestaan tiukka ryhmä Englannin huippunäyttelijöitä joista minua eniten viehettää Kalkarosta näyttelevä Alan Rickman ja Hagridia näyttelevä Robbie Coltrane. Tosin heikkoja lenkkejä ei tässä ensimmäisessä osassa ole. Tarina etenee suht tarkasti kuten kirjassa ja kaikki päättyy onnellisesti. Katsoja jää kaipaamaan jatkoa jota tässä tapauksessa löytyy ihan käden ulottuvilta.

Loppukohtaus lähestyy

Traileri

Battlestar Galactica – seteli 14

Viimeaikaiset kiireet ovat pitäneet minut erillään kulttuuriharrastuksesta. Aikaa ei vain ole ollut. Kaikesta on katsottu, luettu, kuunneltu vain pätkiä eikä minkäänlaiseen kokonaiseen kulttuurikokemukseen ole ollut aikaa.

No sitten piti vain ottaa sitä aikaa sillä ”Jackistä tulee tylsä ilman kulttuuria”. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä jonkun tuntemattoman taidetuotteen kanssa. Niinpä valitsin ikisuosikkini Battlestar Galactican. Valinta oli helppo koska koko sarja löytyy omasta DVD-hyllystä spinoff elokuvineen. Lisäksi edellisestä katsomiskerrasta oli jo sopivasti aikaa.

Battlestar Galactica koko komeudessaan

Kaikille niille joille sarja ei ole tuttu kerrottakoon taustoja lyhyesti. Eli kyseessä oleva BSG on remake. Alkuperäistä sarjaa esitettiin jo 1970 luvulla! Silloinkin se oli hyvin suosittu. Remake versio on 2000-luvulle päivitetty alkuperäinen tarina...ainakin pääpiirteittäin. Esim roolihahmojen nimissä ja sukupuolissa on tapahtunut muutoksia. Alkuperäisen sarjan henkilönimet: Apollo, Starbuck, Boomer ym ovat nyt kutsunimiä radiotaajuuksilla. Osalla roolihahmoista on sukupuoli vaihtunut alkuperäisestä. Boomerista ja Starbuckista on tullut uuden sarjan myötä naisia. BSG-remake on erittäin sukupuoli- ja rotuneutraali sarja. Kaikki ovat näissä suhteissa tasa-arvoisia. Sitä ei mitenkään alleviivata vaan se on ikään kuin luonnollista.

Itse tarina on lyhykäisyydessään seuraavanlainen. Ihmisten luomat Cylon-robotit hyökkäävät Kobolin 12 siirtokunnan kimppuun hävittäen ne käytännössä kokonaan. Vain avaruudessa olleet ihmiset säästyvät yllätyshyökkäykseltä ja kokoontuvat sekalaiseksi saattueeksi joka lähtee etsimään turvapaikakseen tarunhohtoista 13 siirtokuntaa, Maata.

Cylonit ovat kehittyneet aikaisemmasta sodastaan ihmiskuntaa vastaan. Metallisen Centurio sotilaan lisäksi on ihmistä erehdyttävästi muistuttavia robotteja. Niitä on olemassa 12 eri mallia (kuten Kobolin siirtokuntia). Lisäksi Cylonit pystyvät ennen tuhoutumistaan downloadaamaan itsensä uuteen saman malliseen kehoon. Lisäkonflikti tarinaan tulee jatkuvasta epäilystä kuka on Cylon. Myöhemmin sarjan edetessä se kehittyy yleiseksi pohdinnaksi ihmis- ja koneälyn eroista.

Cylonit ovat kehittyneen - malli 6

Remaken aloittavassa pidemmässä jaksossa tuodaan lähes kaikki sarjan keskeiset henkilöt. Lisää toki tulee sarjan edetessä. Mutta valtaosa merkittävistä persoonista on mukana heti lähdössä. Keskeiset ja koko sarjan läpi kantavat konfliktit myös tuodaan heti esille. Niljakkaan tiedemies Gaius Baltarin heikkouden aiheuttama petos ja siitä aiheutuva syyllisyyden tunne, varakomentaja Saul Tight:in alkoholi-, perhe- ja mielenterveysongelmat, komentaja William ”Bill” Adaman ongelmallinen suhde poikaansa (kutsukoodi Apollo), ihmisten näköisten cylonien uskonto jne jne. Langanpäitä ja konflikteja riittää ja kaikkea sittoo yhteen cylonien armoton hyökkäys.

Sarjan keskeiset hahmot

Kun tarinan miljöö ja päähenkilöt on esitelty katsojille alkavat tapahtumat vyöryä. Cylonien massiivinen yllätyshyökkäys pyyhkäisee kaiken tieltään. Vain puhtaalla tuurilla ja taidolla hyökkäyksestä selviää jo museokäyttöön siirretty Taisteluplaneetta Galactica sekä kirjava joukko avaruusaluksia. Johtuen museokäytöstään Galactica on aseistettu heikosti ja sen ensimmäinen tehtävä on hakea täydennystä Ragnarin asevarikolta. Siellä selviää ensimmäistä kertaa kaikille, että Cylonit voivat näyttää ihmisiltä.

Matkalla Ragnariin

Ragnarin taistelun loppuhuipennus

Taistelujen aikana tehdään kipeitä päätöksiä. Presidentti Laura Roslin jättää Cylonien armoille alukset joilla ei ole kykyä hypätä. Niissä aluksissa kuolee pikkutyttö joka tehtiin Roslinille ja katsojille tutuksi. Galacticalla joutuu varakomentaja Saul Tigh antamaan komennon jolla tyhjennetään ydinohjusiskussa tuleen syttyneet osastot avaruuteen aiheuttaen samalla kymmenien korjausmiesten kuoleman jne jne. Päähenkilöt joutuvat tekemään vaikeita ja epämiellyttäviä päätöksiä ja heidän ongelmansa ovat epämukavan ”todellisia”. Hahmot saavat lihaa ja verta ympärilleen koska he ja heidän tilanteensa ovat kompleksisempia kuin mihin on ”normaali” televisioviihteessä totuttu.

Sekalainen ja riitainen seurakunta aloittaa kuitenkin hankalan ja toivottoman oloisen matkan kohti Maata. Kohti tarua jonka komentaja Adama otti Kobolin mytologiasta vain sitoakseen epätoivoisen seurakunnan yhteen.

Päähän ammuttavien paluu – seteli 13

Sain lahjaksi ”Walking Deadin” ensimmäisen seasonin. En ole varsinaisesti zombiemiehiä joten suhtauduin pakettiin hieman varautuneesti. Toisaalta en ole miekkamiehiäkään ja silti ”Game of Thrones” upposi joten ehkä tässä olisi jotain.....Mutta kun ei ollut.

Päähän ammuttavia

Päähän ammuttavat palasivat sellaisina kuin ne ovat aina olleet. Tyhjäkatseisina, rääsyissä laahustavat zombiet eivät ole muuttuneet mihinkään. Mutta kuvaustekniikka ja ihmisten toleranssi ovat muuttuneet. Nyt voi kaiken näyttää FullHD:nä ja yököttävämmin kuin Romeron aikana. Mutta ei siinä mitään. Yököttävät yksityiskohdat ja suoranainen väkivallalla mässäily voisi vielä toimiakin jos tarinassa olisi jotain. Mutta kun siinä ei ole.

Sankarin osa 

Tämä kuva kertoo paljon

”Walking Deadin” alkuasetelma ja henkilöiden tyypitys on todella kliseistä. Puhtoinen sankari, häntä pettävä ystävä, vaimo ja lapset jotka ovat erkaantuneet hänestä. Mutta kaikki vielä rakastavat toisiaan. Näppäränvikkelä aasialainen, vaimoaan sureva ja poikaansa suojeleva musta mies, pelastuneiden ryhmä jossa on valmiina höpsöjä, hauskoja, vaarallisia ja luotettavia henkilöitä. Sanalla sanoen soppa joka voisi olla missä tahansa sairaalassa tai viinitarhalla. Mutta nämä ovatkin zombiemaailmassa. Itse juoni ainakin näiden kahden jakson perusteella on suora ja paksu kuin rautatiekisko. Suspenseksi tarinaan jätettiin häivähdys helikopterista joka näkyi kiivaimman zombietaistelun aikana. Muitakin ihmisiä siis vielä on!

Päähänammuntakilpailu 

Hän ei ikinä ammu ohi

Jaksoin katsoa kerta istumalta 1 ja 2 jaksot mutta sen jälkeen oli pakko ottaa tauko. Kliseinen ja ennalta odotettava tarinan kulku käy kerta kaikkiaan tökkimään vaikkakin se on hyvin ja hienosti kuvattu. Positiivisina seikkoina voin kuitenkin mainita pääosan esittäjän tip top unoformun sekä pahikseksi koipussista kaivetun Michael ”Henry the Serial Killer” Rookeyn.

Sheriffi ei muuten ikinä ammu ohi. Hän osuu aina päähän!

Walkin Dead -kotisivut


Traileri

Tästä ei elokuva parane – seteli 12

Ainakaan lännenelokuva!

Sergio Leonen elokuvan jättiläisiin lopullisesti nostanut mestariteos, ”Vain Muutaman Dollarin Tähden”, on spagettiwestern joka aloitti niiden todellisen tuotantoaallon. Aiemmin ”Kourallisessa Dollareita” esitelty Clint Eastwoodin palkkionmetsästäjä (Monco, Manco, Monko tai The Man With No Name, eri lähteiden mukaan), kohtaa Lee Van Cleefin eversti Mortimerin, joka on samalla alalla. Aluksi keskenään kilpailevilla ja lopuksi liittoutuvilla miehillä on yhteinen kohde; psykoottinen rosvojohtaja Indio (Gian Maria Volonté) verenhimoisen koplansa kanssa.

Kaikille tuttu mies yhdessä parhaista rooleistaan

Lee Van Cleef vähintään yhtä hyvässä roolityössään

Leonen länsi on hehkuva värinen ja liki surrealistinen maailma, jossa brutaali väkivalta ja moraalittomuus lyövät kättä oopperamaisten tunnekuvien ja eeppisen kerronnan kanssa. Ennio Morriconen uliseva musiikki, rosoiset lähikuvat ja sarkastiset repliikit yhdistyvät Sergio Leonen draaman- ja hetken tajuun. Taitavasti rakennetut kohtaukset tarjoavat sekä oivalluksen iloa, että kihelmöivästi pitkitettyä liukumista kohti laukeamista, joka usein on aseen laukeaminen. Tarinan kantavia teemoja ovat kosto, syyllisyys ja lähes absoluuttinen pahuus. Visuaalinen kerronta on huumaavaa lähikuvien ja kuvarajausten taidetta, jonka Leone pääsi kehittämään huippuunsa edellisen elokuvan menestyksen turvin.

Gian Maria Volonté maanisena pahana

Elokuva on kolmen suuren näyttelijän elokuva. Clint Eastwood ja Lee Van Cleef ovat huikealla tasolla. On mahdoton sanoa kumpi on parempi. Pääpaha Gian Maria Volanté on maanisen hyvä. Mutta kuitenkin enemmän roolinsa odotusten kaltainen. Sivuosat eivät ole kokonaisuuden kannalta merkittäviä vaikka saattavat olla omissa kohtauksissaan merkittävässä osassa. Naisrooleja ei elokuvassa käytännössä ole.

Samat kolme näyttelijää

”Vain Muutaman Dollarin Tähden” oli aikoinaan Italian katsotuin elokuva, joka näytti mallia sadoille kahden erilaisen sankarin liittoutumisesta kertoville italowesterneille. Sama trendi jatkuu edelleenkin vaikkakin ei enää lännenelokuvissa.

Olen nähnyt tämän elokuvan monta kertaa. Niin laajalla kankaalla kuin televisiossakin. Ja tulen näkemään vielä monta kertaa. Kiitos Yle ja TV2 tähänastisista ehdottomasti parhaasta kulttuurisetelistä.