Sain lahjaksi ”Walking
Deadin” ensimmäisen seasonin. En ole varsinaisesti zombiemiehiä joten
suhtauduin pakettiin hieman varautuneesti. Toisaalta en ole miekkamiehiäkään ja
silti ”Game of Thrones” upposi joten ehkä tässä olisi jotain.....Mutta kun ei
ollut.
 |
| Päähän ammuttavia |
Päähän ammuttavat
palasivat sellaisina kuin ne ovat aina olleet. Tyhjäkatseisina,
rääsyissä laahustavat zombiet eivät ole muuttuneet mihinkään. Mutta
kuvaustekniikka ja ihmisten toleranssi ovat muuttuneet. Nyt voi kaiken näyttää FullHD:nä ja yököttävämmin kuin Romeron aikana. Mutta ei siinä mitään.
Yököttävät yksityiskohdat ja suoranainen väkivallalla mässäily voisi vielä
toimiakin jos tarinassa olisi jotain. Mutta kun siinä ei ole.
 |
| Sankarin osa |
 |
| Tämä kuva kertoo paljon |
”Walking Deadin”
alkuasetelma ja henkilöiden tyypitys on todella kliseistä. Puhtoinen sankari,
häntä pettävä ystävä, vaimo ja lapset jotka ovat erkaantuneet hänestä. Mutta
kaikki vielä rakastavat toisiaan. Näppäränvikkelä aasialainen, vaimoaan sureva
ja poikaansa suojeleva musta mies, pelastuneiden ryhmä jossa on valmiina
höpsöjä, hauskoja, vaarallisia ja luotettavia henkilöitä. Sanalla sanoen soppa
joka voisi olla missä tahansa sairaalassa tai viinitarhalla. Mutta nämä ovatkin
zombiemaailmassa. Itse juoni ainakin näiden kahden jakson perusteella on suora
ja paksu kuin rautatiekisko. Suspenseksi tarinaan jätettiin häivähdys
helikopterista joka näkyi kiivaimman zombietaistelun aikana. Muitakin ihmisiä
siis vielä on!
 |
| Päähänammuntakilpailu |
 |
| Hän ei ikinä ammu ohi |
Jaksoin katsoa kerta
istumalta 1 ja 2 jaksot mutta sen jälkeen oli pakko ottaa tauko. Kliseinen ja
ennalta odotettava tarinan kulku käy kerta kaikkiaan tökkimään vaikkakin se on
hyvin ja hienosti kuvattu. Positiivisina seikkoina voin kuitenkin mainita
pääosan esittäjän tip top unoformun sekä pahikseksi koipussista kaivetun
Michael ”Henry the Serial Killer” Rookeyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti