Tästä ei elokuva parane – seteli 12

Ainakaan lännenelokuva!

Sergio Leonen elokuvan jättiläisiin lopullisesti nostanut mestariteos, ”Vain Muutaman Dollarin Tähden”, on spagettiwestern joka aloitti niiden todellisen tuotantoaallon. Aiemmin ”Kourallisessa Dollareita” esitelty Clint Eastwoodin palkkionmetsästäjä (Monco, Manco, Monko tai The Man With No Name, eri lähteiden mukaan), kohtaa Lee Van Cleefin eversti Mortimerin, joka on samalla alalla. Aluksi keskenään kilpailevilla ja lopuksi liittoutuvilla miehillä on yhteinen kohde; psykoottinen rosvojohtaja Indio (Gian Maria Volonté) verenhimoisen koplansa kanssa.

Kaikille tuttu mies yhdessä parhaista rooleistaan

Lee Van Cleef vähintään yhtä hyvässä roolityössään

Leonen länsi on hehkuva värinen ja liki surrealistinen maailma, jossa brutaali väkivalta ja moraalittomuus lyövät kättä oopperamaisten tunnekuvien ja eeppisen kerronnan kanssa. Ennio Morriconen uliseva musiikki, rosoiset lähikuvat ja sarkastiset repliikit yhdistyvät Sergio Leonen draaman- ja hetken tajuun. Taitavasti rakennetut kohtaukset tarjoavat sekä oivalluksen iloa, että kihelmöivästi pitkitettyä liukumista kohti laukeamista, joka usein on aseen laukeaminen. Tarinan kantavia teemoja ovat kosto, syyllisyys ja lähes absoluuttinen pahuus. Visuaalinen kerronta on huumaavaa lähikuvien ja kuvarajausten taidetta, jonka Leone pääsi kehittämään huippuunsa edellisen elokuvan menestyksen turvin.

Gian Maria Volonté maanisena pahana

Elokuva on kolmen suuren näyttelijän elokuva. Clint Eastwood ja Lee Van Cleef ovat huikealla tasolla. On mahdoton sanoa kumpi on parempi. Pääpaha Gian Maria Volanté on maanisen hyvä. Mutta kuitenkin enemmän roolinsa odotusten kaltainen. Sivuosat eivät ole kokonaisuuden kannalta merkittäviä vaikka saattavat olla omissa kohtauksissaan merkittävässä osassa. Naisrooleja ei elokuvassa käytännössä ole.

Samat kolme näyttelijää

”Vain Muutaman Dollarin Tähden” oli aikoinaan Italian katsotuin elokuva, joka näytti mallia sadoille kahden erilaisen sankarin liittoutumisesta kertoville italowesterneille. Sama trendi jatkuu edelleenkin vaikkakin ei enää lännenelokuvissa.

Olen nähnyt tämän elokuvan monta kertaa. Niin laajalla kankaalla kuin televisiossakin. Ja tulen näkemään vielä monta kertaa. Kiitos Yle ja TV2 tähänastisista ehdottomasti parhaasta kulttuurisetelistä.