Kulttuuri ja taide - yläluokka!

Vuodenvaihteen 2011-2012 design pääkaupunki pönötysjuhla Senaatintorilla, sekä yläluokan absurdi ja mätä Guggenheim lobbaus, herättivät suoranaista luokkavihaa. Miten taiteesta on tullut tällainen yläluokan leikkikalu?

Ideana Kulttuuriseli 2012 blogissa on kirjata kaikki vuoden aikana koetut kulttuuritapahtumat. Niin hyvät kuin huonot. Tapahtumien hintaa ei lasketa, mutta vakaa aikomus on alittaa Guggenheim lisenssimaksu. Mutta mitä on tavallisten ihmisten kulttuuri? Ulos rajattiin kaikki ns taustamusiikki. Eli mukaan lasketaan vain kokonainen ja tietoinen kulttuuri- / taidekokemus joka voi olla kirja, elokuva, musiikki, sarjakuva ym ym. Enempää rajoja ei määritetä. Jokaisesta kulttuurikokemuksesta kuluu aina yksi Kulttuuriseteli. Tavoite on ympäripyöreä 100 seteliä vuodessa.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Maailmankaikkeuden paras miekkamies - seteli 22

Vieläkin mieltäni painava ja kovasti sylettävä John Carter elokuva suorastaan vaati hyvitystä. Niinpä otin lomalukemiseksi matkalle mukaan Marsin sarjan kolmannen kirjan Marsin Sotavaltias. Minulla oli siitä sopivan resuinen pokkaripainos jonka uskalsin ottaa rannalle.

Guru.
Burroughsin tarina vetikin ihan eri tavalla kuin edellinen lukemani Asimov tai Jonhn Carten filmatisointi. Burroughs on seikkailutarinan kertojana oivallinen. Ei ole hetkiä tai kohtia jossa tarina lepää vaan se vetää koko ajan kuin höyryveturi. Siinä ei pysähdytä vatvomaan turhia yksityiskohtia tai fiilaamaan nippeleitä joilla saataisiin faktat uskottavammaksi. Kaikki korvataan henkeäsalpaavalla menolla jolloin lukijalle ei edes tule mieleen epäillä jotain epäuskottavaa kohtausta tai juonen kulkua. Tarinan rytmi on luontevan polveileva. Jokaista henkeäsalpaavaa rähinää seuraa odotuksia nostattava suvantokohta. Lukija on kerta kaikkiaan koukussa.

Ensipainoksen tyylikkäät kannet.

Kaikille varmasti tutummat ja myöskin
tyylikkäät kannet.

Sama pokkarina.

Tämän päivän aika karmeat kannet.

John Carter seuraa Dorin laaksosta päiväntasaajan kautta aina Marsin napajäätikölle asti rakasta prinsessaansa Dejah Thorista joka on jäänyt jo edellisessä kirjassa pahan thernin Matai Shangin vangiksi. Matkalla kohdataan vaaroja ja seikkailuja oikeastaan joka askelella. John Carter selviää niistä rohkeudella ja miekalla. Surutta jätetään taakse satoja raatoja vihollissotilaita ja erillaisia petoja. ”Tosi” elämän John Carter ei todellakaan epäröi, kuten nimeään kantavassa elokuvassa, vaan hymy huulillaan hän syöksyy miekkansa kanssa taisteluun aina kun mahdollisuus siihen avautuu. Kaikki myöskin päättyy hyvin niin kuin puhtoisessa seikkailutarinassa pitääkin. John Carter kohtaa niin ilkeitä pahiksia kuin rehtejä sotureitakin. Rehdit soturit hän voittaa aina puolelleen omalla rohkeudellaan ja ilkimykset saavat puolestaan sen kohtalon jonka ansaitsevatkin.


Burroughs on todella vertaansa vailla. Simppeliydestään ja ajoittaisista pikku aukoista huolimatta tarinat vetävät kaikenikäiset lukijat lumoihinsa. Pitäisi oikeastaan lukea hänen kirjansa uudelleen läpi kun on pikkuisen jo jäänyt unholaan miten Tarzanilla meni Oparissa ja mitä Venus kirjoissa oikein tapahtui. Marsin sarjastakin taitaa minulla olla jopa muutama kokonaan lukematta.

Äärimäisen hyvä seikkailukirja ja hyvä kulttuuriseteli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti