Kulttuuri ja taide - yläluokka!

Vuodenvaihteen 2011-2012 design pääkaupunki pönötysjuhla Senaatintorilla, sekä yläluokan absurdi ja mätä Guggenheim lobbaus, herättivät suoranaista luokkavihaa. Miten taiteesta on tullut tällainen yläluokan leikkikalu?

Ideana Kulttuuriseli 2012 blogissa on kirjata kaikki vuoden aikana koetut kulttuuritapahtumat. Niin hyvät kuin huonot. Tapahtumien hintaa ei lasketa, mutta vakaa aikomus on alittaa Guggenheim lisenssimaksu. Mutta mitä on tavallisten ihmisten kulttuuri? Ulos rajattiin kaikki ns taustamusiikki. Eli mukaan lasketaan vain kokonainen ja tietoinen kulttuuri- / taidekokemus joka voi olla kirja, elokuva, musiikki, sarjakuva ym ym. Enempää rajoja ei määritetä. Jokaisesta kulttuurikokemuksesta kuluu aina yksi Kulttuuriseteli. Tavoite on ympäripyöreä 100 seteliä vuodessa.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Klovni – kyllä nolottaa. Mutta ei naurata – seteli 11


Tämä olikin sitten koko kulttuuriseteliprojektin tähän asti suurin floppi. Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa laajalla kankaalla 2011. Tanskassa herrojen Frank Hvamin ja Casper Christensenin luoma televisiosarja Klovni nautti huippusuosiota vuosina 2005-2009 jonka ansiosta he ovat päässeet tekemään huumoriaan myös laajalle kankaalle. Kotimaassaan he myöskin onnistuivat sillä Klovni on Tanskan katsotuin elokuva kymmeneen vuoteen. Se ehkä kertoo jotain Tanskalaisesta luonteenlaadusta.

Tanskalaisklovni
Elokuva kertoo kahden reppanan toilailuista arkielämässä pääpainona nolot tilanteet. Ja nimen omaan nolot tilanteet navan alapuolisissa asioissa. No tämä ei ole ensimmäinen elokuva jossa hahmot joutuvat häpeällisiin kohtauksiin. Ei myöskään ensimmäinen elokuva jonka huumori on vyötärön alapuolella. Mutta nyt ei vaan toimi. Nolot tilanteet olisi laukaistava jollakin tavalla ”hauskasti” jotta katsojat pääsisivät hyväntahtoisesti naureskelemaan ja antamaan tumpeloille anteeksi. Klovnissa anteeksianto jää puuttumaan. Tilanteet vain pahenevat ja tulevat härskimmäksi ja härskimmäksi ja mikään sketsi ei päästä katsojaa pälkähästä. Hän kiemurtelee kiusaantuneena sohvalla ja toivoo, että tilanne jollakin tavalla laukeaisi ja tulisi vapauttava nauru. Mutta ei tule. Elokuva on todellakin nolo ja se jättää katsojansa nolostuneeksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti