Kulttuuri ja taide - yläluokka!

Vuodenvaihteen 2011-2012 design pääkaupunki pönötysjuhla Senaatintorilla, sekä yläluokan absurdi ja mätä Guggenheim lobbaus, herättivät suoranaista luokkavihaa. Miten taiteesta on tullut tällainen yläluokan leikkikalu?

Ideana Kulttuuriseli 2012 blogissa on kirjata kaikki vuoden aikana koetut kulttuuritapahtumat. Niin hyvät kuin huonot. Tapahtumien hintaa ei lasketa, mutta vakaa aikomus on alittaa Guggenheim lisenssimaksu. Mutta mitä on tavallisten ihmisten kulttuuri? Ulos rajattiin kaikki ns taustamusiikki. Eli mukaan lasketaan vain kokonainen ja tietoinen kulttuuri- / taidekokemus joka voi olla kirja, elokuva, musiikki, sarjakuva ym ym. Enempää rajoja ei määritetä. Jokaisesta kulttuurikokemuksesta kuluu aina yksi Kulttuuriseteli. Tavoite on ympäripyöreä 100 seteliä vuodessa.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kvanttivaras - seteli 19


Tapaus suomalaisessa scifi-kirjallisuudessa.

Hannu Rajaniemi ja hänen esikoisteoksensa Kvanttivaras nousivat tapahtumaksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Mies tuli suomalaiseen kulttuurielämään puun takaa. Englanniksi kirjoittava professori joka saa suoraan kolmen kirjan rahakkaan sopimuksen englantilaisen kustantamon kanssa ei ole jokapäiväistä suomalaisessa kirjallisuudessa. Lisäksi kirjailijan televisioon sopiva miellyttävä ulkonäkö ja älykkäät kommentit tekivät hänestä heti julkkiksen. Hyvä näin koska hän on kuitenkin Scifi-kirjailija ja he eivät ole tavanneet saada juurikaan palstatilaa suomalaisessa kulttuuriuutisoinnissa. Ja kirjahan siis on upea.

Ulkonäöstä on apua markkinoinnissa.
Rajaniemi edustaa nyky avaruusoopperaa puhtaimmillaan. Vaikkakaan tarinassa ei hirveästi lennetä avaruudessa niin lennetään pään sisällä sitäkin enemmän. Hän käyttää paljon uudissanoja ja termejä ilman selityksiä kuten monilla avaruusoopperan nykykirjailijoilla on tapana. Asiasta mainittiin esim Hesarin kulttuurisivuilla. Mutta se on enemmänkin vain tapa jolla saadaan lukijat ikään kuin vierauden tilaan sujuvasti. Jos joka sanaa alettaisiin viitteillä ym selittämään tekisi se kirjasta tylsän ja oppikirjamaisen. Sanathan ja niiden merkitykset ovat kuitenkin jo lähitulevaisuudessa erilaiset kuin nyt puhumattakaan kaukaisesta tulevaisuudesta!

Tarina etenee vetävästi ja joka luku loppuu koukkuun joka pakottaa jatkamaan eteenpäin. Paljon on lainattu muilta kirjailijoilta mutta sekin on nyky avaruusoopperassa likimain tapa ja enemmän kunnianosoitus muiden luomiin maailmoihin kuin suoranainen ideavarkaus. Hahmojen luonteenpiirteet, teot ja motiivit ovat myöskin uskottavampia kuin vaikka genren suurnimellä Alastair Reynoldsilla vaikkakaan ne eivät nouse kepeän tason yläpuolelle kyllä milliäkään. Mutta tarina vetää ja se on pakko lukea loppuun mahdollisimman nopeasti jotta pääsee loppuratkaisuun.

Tämä kirja on siis ehdottomasti lukemisen arvoinen omassa lajityypissään ja hyvä kulttuuriseteli. Jatkoa on myöskin luvassa täyteen trilogiaan asti joka on myöskin yksi genren klisheistä. Mutta tässä tapauksessa sitä jatkoa todellakin odotetaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti