Ganes on merkillinen
elokuva. Aiheeltaan taatusti elokuvan arvoista Hurriganesia käsitellään
pelkästään Remun näkövinkkelistä. Pääosaan nostetaan keittiödraama Remun
isä/äitisuhteesta ja ankarasta lapsuudesta. Vaikka on rockelokuvasta kyse
ohitetaan Suomen paras rock-basisti ja aikansa kovin rock-kitaristi lähinnä
statisteina. Framille nousee Remun jonninjoutavat naisseikkailut ja vaikeudet virkavallan
kanssa. Ketä oikeasti kiinnostaa? Aihe olisi ansainnut paremman tulkinnan.
Roolituskin on kummallinen.
Tommi Korpela Remun isänä on vähän liiankin hyvä. Minttu Mustakallio Remun
äitinä puolestaan nolottavan huono...tai siis hahmo on huono. Loppukohtauksessa
jossa hän jammailee Tavastian yleisön joukossa hyväksyvästi hymyillen Remun soittaessa on
lähinnä salkkaritasoa. Kari Hietalahti on puolestaan ihan väärässä roolissa. Vaikka hän onkin loistava näyttelijä ei rooli vittumaisena poliisinnilkkinä sovi hänelle. Bändin jäsenet olivat kaikki oikeastaan aika hyviä mutta kukaan muuhan ei kiinostanut ohjaajaa kuin Milanof aka Remu. Turhia ovat myöskin Arto Nybergin, Martti Syrjän kameoroolit.
 |
| Cisse ei käyttänyt huulipunaa! |
 |
| Tällä elokuvalla olisi ollut mahdollisuus! |
 |
| Albertista annettiin vähän valju kuva. |
 |
| 70-luvun Suomea parhaimmillaan. |
Elokuvassa on myöskin
puolensa. Klassinen Get On:in äänitys Ruotsissa on sen kaltainen rock-kohtaus
joita olisi suonut olevan elokuvassa enemmän. Puolestaan ”loppuhuipennus” jossa
mustalaispovari ennustaa Remulle kädet ylittävän kohtalon ja hän päättää luopua
pahoista tavoistaan heittämällä huumepaketin yli Ruotsin lautan laidan, oli vain silkkaa
roskaa. Nolottavaa roskaa. Ihan näinhän se ei Remun elämässä mennyt ja
ollakseen elokuvan loppuratkaisu oli se lähinnä kädenlämpöinen.
Positiivisena puolena voi
yhtyä Jussi palkintoraadin kantaan että lavastus oli loistava. 70-luvun
Helsinki luotiin erinomaisesti. Lisäksi minä sytyin näyttelijöiden aitoon
soittamiseen. Se toi leffaan livekeikan fiilistä vaikkakaan kaikki ei ehkä
mennyt ihan nuotilleen. Kuitenkin juuri tälläistä rock-fiilistä elokuvaan olisi
toivonut enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti