Puu - seteli 3

Kulttuuriseteli 3 käytettiinkin sitten omaan DVD-hyllyyn. Joulupukki oli tuonut vaimolle ranskalaisen laatuleffan ”Puu” joka oli saanut laajalla kankaalla ensi-iltansa 2010. Minusta se oli hieman ”rouvaskaisen” oloinen. Mutta en antanut sen häiritä. Vaimon kanssa on tullut katsottua monet pienet hienot elokuvat jotka ei suoranaisesti ole sitä minun ominta genreä. Edellinen vastaavan oloinen ennen tätä oli ”Kuninkaan Puhe” joka oli vallan mainio elokuva.

Puu on myös hieno elokuva. DVD:n takakannessa spoilattiin jo juonta joten sitä on turha säästellä. Heti elokuvan alussa miellyttävä ja sympaattinen hahmo, perheen isä, yllättäen kuolee ja jättää perheen suremaan. Isä tuotiin positiivisesti elokuvan alkuun esille ikään kuin päähenkilönä ja sitten hän yllättäen jätti elokuvan. Kuolemaan ei liittynyt sen kummempaa dramatiikkaa. Ei räjähdystä, ammuskelua, takaa-ajoa vaan ihan tavallinen sairaskohtaus. Niin katsoja kuin perhekin jäi tyhjän päälle.

Elokuvan näkökulma on äidin (Charlotte Gainsbourgh) ja neljästä lapsesta 8-vuotiaan tytön Simonen (Morgana Davies). Heidän surutyö on kaikista vaikein. Isän muistoa symbolisoi valtavan kokoinen puu heidän kotitalonsa vieressä jonka alle isän auto pysähtyi hänen kuoltuaan. Sen juuret ulottuvat syvälle talon alle eli perheen mieleen. Simone ja äiti jopa kuulevat isän puhuvan puun kautta ja se tuo aluksi heille lohtua. Puun juuret kuitenkin pikkuhiljaa tuhoavat perheen taloa kuten vanhoihin muistoihin hautautuminen ihmismielen.

Simone keskustelemassa isänsä kanssa

 Arkinen elämä kuitenkin voittaa ennen kuin perheen elämä muuttuu liian ahdistavaksi puun varjossa. Perheen äiti menee töihin ja sortuu lyhyeen lohduttavaan suhteeseen jolla hän yrittää täyttää miehensä jättämää tilaa. Mutta hyvin pian hän ymmärtää, että paluuta entiseen ei ole. Suhde kuolleeseen mieheen ja entiseen elämään katkeaa samalla kuin uusikin suhde symbolisessa myrskyssä, joka tuhoaa suuren puun ja perheen kotitalon eli entisen elämän.

Aika ajoin oli tunnelma sangen uhkaava 

Kaikki tämä käsitellään tyylikkään pienieleisesti. Mitään turhaa toimintaa ja melskettä ei ole liimattu tarinan päälle. Ihmiset ovat mukavia, tavallisia ja kaikki etenee sitä rataa kuin voisi oikeassakin elämässäkin tehdä. Pieni sievä tarina. Elokuva on siis ranskalainen, mutta se on kuvattu Australian dramaattisissa maisemissa. Näyttelijätyö on hienoa. Erityisesti kiinnittyy huomio perheen 8-vuotiasta tyttöä näyttelevään Morgana Davies:n. Hän sai tästä työstä ehdokkuuden Australian Film Institute Awardseissa (Australian Oscarit) sekä parhaana naisnäyttelijänä, että parhaana nuorena näyttelijänä. Film Critics Circle Awardseissa hän voitti palkinnon parhaasta naissivuosasta. Nuoresta iästään huolimatta hän on ollut jo kolmessa täys’pitkässä elokuvassa, yhdessä lyhytelokuvassa sekä televisiosarjassa.

Puu oli kaiken kaikkiaan hieno elokuva joka jäi pyörimään ajatuksiin positiivisessa mielessä. Hyvän mielen elokuva ja hyvä kulttuuriseteli.


Puu traileri 1
Puu traileri 2