Talvi on tulossa! - seteli 2

Kakkosseteli meni kirjalle vaikkakin pehmeäkantiselle. Sain lopetettua pitkien yösessioiden avulla George R.R. Martinin Miekkamyrsky 2:n. Kyseessä on siis televisiossakin jo näytetty HBO:n mainetta niittänyt laatusarja Game of Throne tai oikeastaan siitä pari kirjaa eteenpäin. Televisiosarja on tehty ensimmäisen 734-sivuisen kirjan pohjalta  ja nyt kevätkaudella aloitetaan Amerikassa esittämään jatko-osia jotka ovat seuraavan 820-sivuisen kirjan pohjalta tehtyjä. Miekkamyrsky 1 ja 2 ovat yhteensä 1120 sivua ja niiden filmaamisesta ei tietenkään vielä tiedetä mitään. Yleisnimenä sarjalle on "Tulen ja Jään Laulu" ja se kertoo Westerosin seitsemästä kuningaskunnasta.

Kolmannen kirjan nide 2 

Kirjailija itse Westerosin maisemissa

Tämä on myös sarja jonka katsomisen aloitin Scifin puutteeseen. En varsinaisesti ole miekkamiehiä ja lohikäärmeistäkin olen jaksanut lukea vain Ursula Le Guinen "Maameren Tarinoissa". Paljon palvotun "Taru Sormusten Herrasta" -trilogian jaksoin nippa nappa kahlata läpi. Viimeinen kirja kyseisestä sarjasta on jo oikeasti surkea. Mutta trilogian directors cut -leffat ovat jo sitten ihan eri juttu.

HBO:n filmatisointi ensimmäisestä "Tulen ja Jään Laulun" -sarjan kirjasta oli kuitenkin niin komea, että tarina vei ja oli pakko myöskin lukea se ja siitä seuraavat kirjat. George R.R.Martin on hyvä ja vetävä kirjoittaja ja säälimätön näkökulmahenkilöiden murhaaja. Yhteenkään sarjan hahmoista ei kannata kiintyä koska he eivät välttämättä elä edes kyseisen luvun loppuun. Tai jos elävät voidaan heiltä lyödä kirveellä jotain oleellisia ruumiinosia irti yms. Näkökulmahenkilö vaihtuu joka luvussa ja jokainen luku päättyy jonkinlaiseen yllätykseen tai koukkuun jonka lopullista ratkaisua lukija joutuu odottamaan siihen asti kun sama henkilö on jälleen keskushenkilönä.

Ei hymyilytä - Tywin Lanister

Westeroos on pienille paha paikka - Tyrion Lanister

Tästä sarjasta jää kummallinen fiilis. Se on jotenkin ikään kuin realistisempi kuin mikään muu tuntemani ritaritarina. Tämä on hölmö ajatus koska kirjoissa (ja televisiosarjassakin) kuitenkin seikkailee: lohikäärmeitä, pakkasmörköjä, hurjasusia, jättiläisiä, visenttejä, noitia ym ym. Realistisuuden tuovatkin raadolliset ihmiset, petolliset sanansa syövät ritarit ja kaoottisten taisteluiden todentuntuinen raakuus ja  pelko. Sodissa kärsivät eniten heikot ja väkivalta “oikeasti” sattuu. Ritari ei nouse ja pyyhi pölyjä kun häntä lyödään kirveellä vaan jos hän ei kuole, saa hän haavan joka saattaa tulehtua ja tappaa kantajansa myöhemmin. Eniten kärsivät koko ajan ne jotka ovat heikoimpia eli siviilit; naiset, vanhukset ja lapset. Prinsessojen neitsyys ja lähisukulaisten pää on Westerosin kuningaskunnissa käypää kauppatavaraa ja politiikanteon välineitä. Mitään ei unohdeta vaan isien pahat teot maksetaan viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Tarinan aikajana kasvaa koko ajan. Vanhoja tekoja ja niiden syitä käydään tarkemmin ja tarkemmin läpi koska ne luovat perustaa tarinan nykyisyyden teoille. Uusia ja isoja hahmoja tulee koko ajan lisää joista osa kuolee nopeasti ja osa muuttuu oleelliseksi osaksi tarinakudetta. George R.R. Martinin kerronta yllättää uudestaan ja uudestaan.

Mutta pienetkin osaa olla pahoja - Westeroosissa.

Sarjan vauhti ja raakuus ovat koko ajan tarinan edetessä  lisääntyneet. Ensimmäinen osa ”Valtaistuinpeli” oli aika ajoin ihan helppoa ja leppoista luettavaa mutta seuraava osa ”Kuningasten Koitos” oli jo omalla tasollaan ja nyt lukemani "Miekkamyrsky 1 ja 2" olivat jo paikoitellen yököttävän raakoja. Toivottavasti vauhti ei enää jatko-osissa hirvittävästi kiihdy. Varauksessa minulla on kuitenkin seuraava ja toistaiseksi viimeinen käännetty kirja  eli 768-sivuinen Korppien Kestit. Siitä seuraava on vielä kääntäjällä mutta ilmestynee piakkoin.

Kannattaa muuten muistaa, että Lanisterit maksavat aina velkansa!