 |
Kuun tukikohdan tyylikästä väkeä. |
Vielä jatketaan kultuurivuoden 2012 tapahtumilla.
Tässä elokuva jota odotin
kovasti. Mutta pakottavista syistä johtuen en päässyt katsomaan tätä
teatterissa vaan katsomoksi jäi kotisohva ja kaverilta lainattu DVD. Hyvä näin
sillä säästetty euro on ansaittu euro.
Paljon on puhuttu
nettiyhteisöstä ja sen merkityksestä tämän elokuvan tekemiseen ja
rahoittamiseen. Merkitys on epäilemättä ollut suuri. Mutta suurempi rooli
nettiyhteisöllä on kuitenkin ollut tämän elokuvan markkinoinnissa.
Viidakkorumpu joka lähti soimaan vuosia ennen kuin elokuvasta oli kuvattu
mitään oli törkeän hyvää tiisausta joka nosti tämän elokuvan odotusarvot aivan
tappiinsa. Valitettavasti itse elokuvan toteutus ei ollut ihan niin hyvä eikä
se täytä odotuksia.
Markkinoinnissa muistettiin myöskin rummuttaa elokuvan musiikin tehnyttä industrial musiikin "die gross alt Man" Laibach:ia. Joka vaikka onkin edelleen vetreässä kunnossa ei esittänyt mitään elämää suurempaa.
 |
Natsikenraali
Klaus Adler ja hänen rakkaansa luutnantti Renate Richter. |
 |
Kaikissa natsielokuvissa pitää olla hullu professori. |
Alkuperäisideahan on
loistava. 1945 natsit pakenevat kuuhun ja perustavat sinne oman pikku
natsiyhteisön josta he palaavat 2018 kostamaan maapallolle. Krediitit
alkuperäisideasta on jaettu auliisti tekijäteamin jäsenelle Jarmo Puskalalle.
Mutta kyseessä on itse asiassa vanha folklore jota ufoharrastajien piirissä
kerrotaan. Kuulin ensimmäisen kerran kuuhun lentäneistä natseista n 10-15
vuotta sitten Rauni-Leena Luukanen-Kilden loppuunmyydyssä esitelmässä Hengen ja
Tiedon messuilla. Tosin ihme on ettei legendasta ole tehty elokuvaa jo aiemmin.
Kyseessä on siis parodia.
Mutta kun ei naurata. En nauranut kertaakaan koko elokuvan ajan. Vika ei ole
huumorintajussani vaan elokuvan tarina on kerta kaikkiaan huono.
Opiskelijahuumori tausta joka on tekijäteamin perustajajäsenillä
Torssonen&Vuorensola, oli hukattu kokonaan. Molemmat varmaan olivat jo
valmistuneet elämän koulustaan niin kauan sitten ettei kieli poskella huumori
oikein enää irtoa. Tekijöiden ensimmäinen teos Star Wreck on muusta
kökköydestään huolimatta hauska. Iron Sky ei.
Tarina lähtee vielä
liikkeelle suht jämäkästi lupauksia antavasti. Mutta hajoaa heti kun päästään
kuunpinnalta maahan. Käsikirjoittajille tuntuu olleen tärkeintä keksiä
kaikenlaisia ”hauskoja” vitsejä amerikkalaisten tyhmyydestä ja koko punainen
lanka unohdetaan. Iron Skyn käsikirjoitusteamin amerikkalaisvastaisuudessa ei
ole huumoria vaikka sitä yritetäänkin. Kirjoittajilla ei vaan tunnu olevan
käsitystä parodiasta ja/tai slapstickistä. Mielestäni varsinkin ryhmän
ammattikirjoittaja Johanna Sinisalo ei ole huumorikirjoittaja ollenkaan vaan tekee erittäin totista tekstiä, vaikkakin hyvä sellainen.
Suurena kysymysmerkkinä
oli myöskin ohjaustyö. Timo Vuorensolallahan ei ollut ennen tätä elokuvaa
kokemusta näyttelijöiden ohjaamisesta. Ja sen kyllä huomaa. Näyttelijätyö on
lepsua ja oikeastaan kukaan näyttelijöistä ei nouse yli kesäteatteritason.
Mutta positiivisena
puolena on, että elokuva näyttää todella hyvältä. Tamperelaisen Energia yhtiön
tehosteet ovat kansainvälistä tasoa ja pieksevät monet ”oikeat” Hollywood
projektit mennen tullen. Suomalaisittain iso 7,5 milj Euron budjetti on
kuitenkin Hollywoodin mittakaavassa kengännauha tasoa. Siihen nähden on
pidettävä tamperelaisten suoritusta hatun noston arvoisena. Varmaa on myöskin,
että sillä saralla tekijöille tulee kyllä töitä riittämään.
Eli siis. Kakku päältä
kaunis ja hyvin myyty. Mutta sisältö ei vastaa sitä mitä oltiin ostamssa. Ei
naurata.
Silti melko hyvä
kulttuuriseteli. Olisi sen viemän ajan huonomminkin voinut käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti