LOTR directors cut – seteli 27

Ohjaaja Pete Jackson Bilbo ja Frodo Reppulin talossa.

Hobiteista innostuneina oli meidän perheen pakko katsoa Taru Sormusten Herrasta –trilogia eli LOTR kokonaan uudestaan. Heti kärkeen on sanottava, että en suosittele ketään katsomaan sarjan lyhyempiä “teatteriversioita” vaan kannattaa suosiolla ottaa täyspitkät versiot katseluun. Teatteriversioissa on juonta typistetty niin, että kokenutkin ja asiasta jotain tietävä tippuu kärryiltä.

Hobitin kirkkauden ja sadunomaisuuden jälkeen oli paluu synkempään ja pimeämpään keskimaahan virkistävä. Paha elää pimeässä ja mitä nyt välillä vähän ahjoonsa puhaltaa jotta koko lähiseutu punertaa. Kokonaisilmeeltään LOTR on selvästi Hobittia synkempi ja tummempi. Vaikkakaan mihinkään epätoivoon ei kannata katsojan kuitenkaan sortua sillä on täysin selvää, että kukaan keskeinen hahmo ei oikeasti kuole. LOTR on kuitenkin satu ja saduissa paha saa palkkansa.

Tämän on pakko olla paha.

Peloton velhosoturi Legolas.

Joka ei ikinä ammu ohi.

Paha on myöskin helppo erottaa. Se on ruma, tyhmä kuolaava otus joita fiksummat kaivelevat kiven alta ja joita jalot soturit hakkaavat kirveillään ja miekoillaan. Kukaan ei sure örkkiä. Hyvikset ovat pitkätukkaisia, komeita, jalopiirteisiä ja heillä sopivan mittainen parransänki ja linnanneidot rakastuvat heihin suinpäin. Miekkamiehinä he ovat ylivertaisia eivätkä tee virheitä eivätkä kompuroi. Velhosoturi Legolas ei ammu ikinä nuoltaan ohi eikä Aragorn edes haavoitu missään tilanteessa. Kaiken kaikkiaan inhimillisin hahmo koko sormuksen saattueesta on petollinen Boromir. Häntä näyttelee loistavasti Sean Bean joka tekee hyvin samanlaisen roolin Game of Thronesin Ned Starkkina. GoT antoikin huomattavasti realistisemman kuvan ritareiden ja muiden miekkasankareiden elämästä. No ei anneta sen pilata elokuvaa.

Lisää hyviksiä. Aragorn ja hoitamatta oikean mittainen sänki. 

Frodo ja hänen uskollinen puutarhurinsa.

Arwen, rooli on kuin luotu Liv Tylerille.

Arwenin isä joka on monille tutumpi Agent Smithinä.

Boromir ja loistava roolityö Sean Beanilta.

Kääpiö Gimli jolle jäi hassun miehen rooli.

Klonkussa taasen ei ollut mitään hauskaa. Serkisin läpimurtotyö.

LOTR etenee kuin juna. Sen juoni on hyvin selkeä ja tavallaan jopa yllätyksetön. Mutta erittäin toimiva. Elokuvaversiossa on pystytty ohittamaan kirjojen kerronnan puuduttavimmat jaksot. Vaikka elokuvassakin lopun taistelut ovat uuvuttavia on ne kirjoissa vielä mahdottomampia. Örkkiä kaatuu ja kummallisilla nimillä ristityt jalot miekat murskaavat onnettomien ölliäisten kalloja loppumattomiin. Massiivisten taistelukohtausten hölmöydet ylittää vain viimeisen kirjan pitkitetyt jäähyväiset jotka elokuvassa on onnistuneesti ohitettu. Monta muutakin mutkaa on ohitettu sujuvasti. Lopputuloksena on mitä mainion seikkailuelokuva ja yksi elokuvahistorian merkkipaaluista.

Erittäin hyvä kulttuuriseteli. LOTR olisi syytä katsoa kerran vuodessa.