Kulttuuriseteli 2012: Apinoiden Paluu

Kuudes seteli meni apinoille. ”Apinoiden Planeetan Synty” on 2011 teattereissa ensi-iltansa saanut elokuva joka perustuu Pierre Boullen romaaniin ”Apinoiden Planeetta”. Kirja on poikinut aikaisemmin jo kuusi elokuvaa ja kaksi televisiosarjaa. Tämä uusin on ikään kuin esiosa näille aikaisemmin julkaistuille filmatisoinneille eli sijoittuu aikajanalla tapahtumiin joista apinoiden vallankumous saa alkunsa. Kuten arvata saattaa on suunnitelmissa apinasaagan uudelleen laukaiseminen mikäli katsojien mielenkiintoa riittää.

Vaikka aihe on useasti jo tulkittu yritetään tässä Rupert Wyatin ohjaamassa versiossa saada vanhasta aiheesta jotain uutta esiin ja jotain on saatukin – apinanäkökulma. Elokuva on perusasetelmaltaan tavallistakin tavallisempi. Jo alkuteema ”luonto iskee takaisin” on liki loppuun kaluttu. Mutta kun se vielä yhdistetään tiedemieheen ”joka menee liian pitkälle” ja ahneeseen liikemieheen ”joka menee liian pitkälle” onkin kliseesoppaa edessä iso lautasellinen. Se kuorrutetaan vielä todella pinnallisella ja päälle liimatulla rakkaussivujuonella ja ”hellyttävällä” isä-poika suhteella, jossa John Lithgow tekee dementoituneena isänä elokuvan ainoan mainittavan ihmisroolin. Kirsikkana päälle klisheiden klishee, loppurymistely ja oksennuspussin tarve alkaakin olla jo ilmeinen.

Pakollinen parisuhde - sankari ja sankaritar

Jos on tehnyt elämänsä roolin Draco Malfoyna ei hyviksen rooleja ole helppo saada.
Tom Felton ilkeänä apinanhoitajana.

Kohta on maksun aika businesmiehellä

Ilman apinoita ei tätä olisikaan jaksanut. Parhaan näyttelijätyön tekee Andy Serkisin apinana. Niin kuin kaikki asiaa seuraavat tietävät on hänellä liikepuku joka päällä hän näyttelee apinaa ja myöhemmin on sen antamaan dataan yhdistetty sähköinen apinahahmo. Andy Serkisilllä on kokemusta vastaavanalaisesta näyttelijäntyöstä Klonkun ja King Kongin osissa. Tämä tekniikka on valtava edistysaskel. Aikanaan kun sarjamuotoinen ”Apinoiden Planeetta” tuli televisiosta kirjoitettiin pitkä artikkeli APU:un apinapukujen hienoudesta ja kuinka työläitä ne on pukea päälle. Syytä olikin koska itse lopputulos oli kuin suoraan pilailukaupasta, eikä se olisi ilman tuota APU:n puffia tehnyt kehenkään vaikutusta. Mutta nyt toimii ja pelastaa koko elokuvan. Tältä osin on myöskin käsikirjoitus käsittämättömän hyvä kun ottaa huomioon millaisiin latteuksiin muilla osa-alueilla mennään. Digitaalisiin apinoihin on saatu sitä syvyyttä jota ihmishahmoista puuttuu ja pakollisen loppurymistelyn jälkeen vedetäänkin loppu sitten tyylikkäästi kuin 12-Apinaa kultti klassikossa. Ceasar jää laumoineen odottamaan kun ihmiskunta tuhoaa väistämättä itsensä.

Kohtuu hyvä Kulttuuriseteli ja muistutus siitä että välillä kannattaa käydä silloin tällöin

vuokraamassa DVD.