Korppien Kestit - seteli 7

Korppien Kestit jatkaa siitä mihin Miekkamyrsky jäi. Valitettavasti Westeros on vielä synkempi ja raaempi kuin ennen. Heikoilla ei ole toivoa eikä vahvoillakaan liiemmälti ilman kunnon ylivoimaa. Iso osa maata on täydellisen anarkian vallassa eikä kukaan muu kuin voimakkain saa oikeutta. Eikä R.R.Martinilta kaikki hekään.

Möröt pysyvät valtavan jäämuurin takana - ainakin toistaiseksi

Pohjoisen kuningas Jon Nietos (loistava käännös)
ja hänen uskollinen ystävänsä Samwell Tarly

Kaikessa vetävyydessään ja koukuttavuudessaan 768-sivuinen kirjajärkäle on kammottavaa luettavaa. Hyvin pian lukija alkaa jännittää suosikkihahmojensa puolesta. Kenenkään selviämisestä tai kuolemasta ei voi olla varma. Oikeus ei tapahdu. Hetkeksi hyväksi kääntynyt soturi ei pääse kostamaan pahalle veljelleen vaikka hän on sitä koko ikänsä halunnut. Molemmat kuolevat eri puolilla Westerosia kituen kammottaviin haavoihin. Hyvä ei voita eikä ole lähelläkään. Uljaisiin prinsseihin ja ritareihin uskova neito joutuu juopon narrin avulla ojasta allikkoon. ”Viaton” pikkutyttö sokeutuu jne jne. Westerosin raaka arki on liikaa paatuneellekin miekkamiehelle. Pikkuhiljaa lukija toivoo, että Daenerys Targaryen panee vauhtia lohikäärmeittensä kanssa ja polttaa nämä vääryyden tekijät, lastenmurhaajat ja orjakauppiaat lohikäärmeiden helvetillisellä tulella.

Elämä pohjoisessa on aika ajoin rankkaa

Eikä se kyllä etelässäkään ole helppoa

R.R.Martin kuljettaa tarinaansa mestarin kynällä. Siitä vaan on tullut kirja kirjalta synkempi. Vanhoja keskeisiä näkökulmahenkilöitä kuolee ja uusia tulee koko ajan lisää lukijan maailman laajetessa Westerosin seitsemässä kuningaskunnassa ja vapaakaupungeissa. Tarinan kannalta on hienoa miten aikaisemmissa kirjoissa sivulauseissa mainituista henkilöistä tulee yhtäkkiä jonkin luvun keskeisiä tekijöitä. Sivulauseet saavat ikään kuin lihaa ympärilleen. Muurille joutuneen Samwell Tarlyn isästä tulee yhtäkkiä kaikessa armottomuudessaan hetkeksi merkittävä tekijä tarinan kulun kannalta. Tai aikaisemmin lyhyesti esiintynyt Muurin korppien hoitaja Aemon Targaryen viekin tarinaa eteenpäin. Korppien Kestin näkökulma koko Tulen ja Jään Lauluun on myös erilainen kuin aikaisemmissa kirjoissa. Se on enemmän Lanisterien näkökulma joka on virkistävää. R.R.Martinin kerronta ylimielisen ja ovelan mutta ei niin viisaan Cersei Lanisterin näkökulmasta on hykerryttävää. Cersein lisääntynyt viinin latkiminen ja hänen koppava sokeutensa ympäröivään maailmaan on hienoa luettavaa. Uusista näkökulmahenkilöistä nousi minulla suosikiksi Dormen kirveenheiluttaja Areo Hotah. Mutta kuinka kauan hänen annetaan elää?
Kuningaskuntien liika tyypitys hieman ärsyttää. Dormelaisten jatkuvat puheet käärmeistä  ja Rautasyntyisten hukkuneen jumalan palvonta ym ym ovat hieman liian karrikoituja yleistyksiä kuningaskuntien erillaisuudesta. Mutta ehkä ne auttavat lukijoita hahmottamaan paremmin eri kuningaskunnat.

Aemon Targaryen

Hurtta - ei missään nimessä reilu mies...Mutta jotenkin niin rakastettava

Brienne, uusista näkökulmahenkilöistä merkittävin

Kaikessa epäreiluudessaan R.R.Martin koukuttaa lukijansa täysin. Vaikka minun lempihahmoni juuri sokeutui hänen kirjoittamanaan, odotan silti innolla tämän vuoden loppuun ajoittuvan ”Dance with Dragons” jatko-osan käännöstä. Käännettävää onkin  koska alkuperäinen käsikirjoitus on 1510 sivua pitkä!! Eikä se vielä päätä sarjaa. Erikoinen ratkaisu on, että tuosta 1510 sivusta n 800 sivua käsittelee samaa aikaa kuin Korppien Kutsut. Kerrottavaa on niin paljon ettei se sovi yhteen 800 sivuiseen kirjaan!! Esimerkiksi sarjan yksi keskeisimmistä henkilöistä Daenerys Targaryen ei esiintynyt yhdessäkään Korppien Kestit luvussa...

Tulen ja Jään Laulun kotimaiset fanisivut

Kirjailijan sivut