Kapteeni Lipfertin sotapäiväkirja – seteli 10

Kulttuuriseteli 10 oli jälleen vaihteeksi kirja ja nyt oikein kovakantinen. Harrastuksiini on kuulunut pienestä pitäen ilmailukirjojen keräily ja niitä onkin hyllyssä pari sataa. Helmut Lipfertin muistelmat kuuluvat aivan lähiaikoina hankittuihin vaikka lukematta on vielä 90-luvulla ostettujakin.
Kirja kuuluu genreen ”saksalainen hävittäjä-ässä muistelee” joka onkin sangen runsaasti julkaistu aihealue. Hattua pitää nostaa pienkustantaja Koala:lle joka on jaksanut tehdä työtä näiden kirjojen eteen.

Me 109 G 6 kolmen tykin version

Helmut Lipfertin sotapäiväkirja alkaa suoraan ensimmäisestä sotalennosta. Hän ei juurikaan kerro taustoistaan eikä aikaisemmasta urastaan panssarijoukkojen aliupseerina!  Se olisi kyllä oikeasti ollut mielenkiintoinen tarina. Miten Länsirintaman salamasotaan osallistunut panssarialiupseeri vaihtaa niin totaalisesti aselajia ja siirtyy kesken sotaa ilmavoimiin? Ensimmäisen sotalentonsa Lipfert lensikin vasta 1942 lopulla. Hän ehti onnekseen valmistua aikana jolloin Luftwaffe vielä pystyi kouluttamaan lentäjiään kunnolla. Lipfert lensi käytännössä koko palvelusaikansa Itärintamalla maineikkaassa hävittäjärykmentti JG 52:ssa saavuttaen 203 ilmavoittoa mutta hänet myöskin ammuttiin alas 15!! kertaa. Joten häntä voidaan pitää erittäin onnekkaana koska kaikista pakkolaskuista ja alas ampumisistaan hän selvisi vammoitta.

Lipfert poseeraa Mersunsa edessä

Lipfertin kirja on tyypillinen "lentäjämuistelee" teos. Hän ei kerro maailman menosta tai ajatuksistaan mitään. Hän vain kertoo lentämisestä ja siitäkin oikeastaan vain lentotaistelut. Ilmataistelut näille ”ilmojen herrasmiehille” oli kuin kamppailu-urheilua ilman sen kummempaa moralisointia tai politiikkaa. Vastustajan ”koneita” vain ammuttiin alas. Oikeastaan ainoa asia joka niin Liepfertin kuin muidenkin taistelulentäjien muistelmissa tuo heidän tunteita pintaan on ystävien menettäminen. Taistelujen jatkuessa oli selvää, että kaikki vanhat jermut ammutaan ennen pitkää alas olivatpa he kuinka hyviä tahansa. Vastustajan materiaalinen ylivoima piti siitä huolen. Hyvänä esimerkkinä oli Liepfertin joukko-osaston tekemät kaksi torjuntalentoa amerikkalaisten raskaita pommikoneita vastaan. 16 koneella lähdettiin 300 pommikoneen ja sitä suojaavien saattohävittäjien kimppuun. Kahden tällaisen tehtävän jälkeen oli osaston vahvuus enää kaksi lentokelpoista konetta! Liepfertin onni ja taito kuitenkin riittivät 700 taistelulentoon ja hän jäi henkiin yhtenä harvoista Itärintaman suurista tähdistä. Lisäksi hänellä kävi tuuri ettei häntä luovutettu sodan jälkeen venäläisille kuten kävi historian kaikkien aikojen parhaalle hävittäjälentäjälle Eric Hartmannille. Luovutus maksoi hänelle yli kymmenen vuotta venäläisissä pakkotyöleireissä.

Ewald-Lipfert-Düttmann Itävallassa toukokuussa 1945 kunniamerkkien
myöntämisen jälkeen

Helmut Lipfert muistelmat on lajityypissään mainio kirja. Hänellä on mukaansatempaava lyhyt ja ytimekäs tapa kertoa ilmataistelujen akrobatiasta joka tempaa maallikonkin mukaansa. Kun ranskalaisässä Closterman aikanaan tunnusti, että taistelulentäjät käyttivät piristeitä, tunnustaa Lipfert puolestaan käyneensä sotalennoilla myöskin humalassa! Suht’ edesvastuutonta toimintaa Natsi Saksan taistelulentäjältä.

Helmut Lipfert ei sodan jälkeen enää palannut sotilaselämään. Loppuelämänsä hän työskenteli Länsi-Saksassa opettajana.