Jalkapallokulttuurilla jatkui
kulttuuriseteliprojekti. Tällä kertaa kyseessä oli oikea televisiolähetys
studioraateineen niin kuin Mestareiden liigan arvolle sopiikin. Raati olikin
hyvä (Ägä ja Mara) ja lähetys myös nykimätön ja terävä:) Ottelijat olivat
myöskin poikkeuksellisen mielenkiintoisia meille Barcaan ja Liverpooliin
kyllästyneille. Napoli on noussut pitkästä aikaa huippujoukkueiden kastiin.
Edellisen kerran näin oli Maradonan aikana! Chelsea puolestaan on aina jonkin
sortin uutinen. Venäläis oligarkin miljoonat, hirvittävä tähtikaarti ja kauhea
voiton paine. Asetelma oli siis David vs Goljat vaikkakin suomalaisesta
mittapuusta molemmat ovat kyllä melkoisia goljatteja.
 |
Takarivissä kolmas vasemmalta oleva kaljupää on Cannavaro - ei Se Cannavaro
vaan pikkuveli Paolo. Toppari hänkin |
Itse peli oli taitavaa ja teknistä molemmin puolin. Molemmat pyrkivät hyökkäävään nopeaan nykyfutikseen
joka edellyttää joukkueilta valtavaa osaamista. Sitä niillä molemmilla riittää.
Mutta Napoli otti pikkuhiljaa otteen suoraviivaisemmalla pelillään sekä
Chelsean puolustuksen melkoisella seilaamisella. Vaikka taitoa Chelsean
puolustuslinjalla riittää, Ivanovic oli jopa erittäin hyvä, ei varsinaista
systeemiä ollut tai sitä ei noudatettu ja Napoli puhkoi linjaa nopeilla
pystyjuoksuilla. Ilman valtavan hyvää maalivahtiaan Peter Chechiä olisi verkko soinut
monta kertaa. Mutta se soikin sitten Napolin päässä. Yksi virhe Cannavarolta ja
Mata sai paikan jonka hän käytti hyväkseen. Huippufutiksessa ei montaa paikkaa
saa mutta ei niitä montaa tarvitakaan.
Napoli ei kuitenkaan
siitä hätkähtänyt vaan jatkoi entiseen malliin hyökkäysmyllyään ja
Lavezzi-Cavani-Hamsik otti pikkuhiljaa hyökkäyspään uudelleen haltuunsa. Verkko
soi hienosti pelanneen Cech takana 38 minuutin takana kun Lavezzi loistavan
poikittaisjuoksun jälkeen päätti itse vetää paristakymmenestä metristä tarkan
vedon maalin kulmaan johon hyvin siinä mukana ollut Cech ei kerta kaikkiaan
ehtinyt. Johtoon Napoli meni ensimmäisen puoliajan lisäminuuteilla Cavanin
loistavasta keskitykseen pystyynjuoksusta. Lopputuloksen 3-1 viimeisteli Lavezzi Cavanin syötöstä toisen puoliajan
alussa. Maali jäi lopputulokseksi vaikka Napolilla oli vielä paikkoja. Cechin
hyvyys esti suuremman nöyryytyksen.
 |
Kentän paras pelaaja mutta ei tyytyväisin. Peter Cech |
 |
Cavani tuulettaa maaliaan |
 |
Kuin myös Lavezzi hieman aikaisemmin ja hieman hillitymmin |
Edellisessä
jalkapallokulttuurisetelissäni ihmettelin kolmen topparin linjaa ja sillä pelasi
Napolikin. Mikäli laitapelaajat ovat nopeita ja halukkaista juoksemaan takaa
taktiikka hyökkäyspäässä yhden pelaajan enemmän kuin perinteisissä 4-3-3 ja
4-4-2 taktiikoissa. Mutta se edellyttää jonkinasteista pelin hallintaa koska
vastavuoroisesti se kääntyy viiden puolustajan linjaksi jos laitalinkit
joutuvat pudottamaan alas. Mutta kuten Juventuksellakin oli Napolilla peli
hyvin hallussa ja kentällä pelkästään juoksemaan halukkaita pelaajia. Heistä
eniten huomiota herättivät maalintekijät Lavezzi sekä Cavani. Heidän hyvyys oli
silmiinpistävää. Nähtäväksi jää miten he haastavat Espanjan jättiläiset nyt kun
Chelsea tuosta seuraavassa pelissään tippuu.
Peli oli jälleen reilu.
Ei sukelluksia ei tuomareille kiukuttelua eikä härskejä otteita. Oikeaa
jalkapalloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti