Tahraton Mieli – seteli 9

Tämä kulttuuriseteli osoittautui monimutkaisimmaksi tähänastisista. Olimme vaimon kanssa katsoneet ”Tahrattoman Mielen” jo kertaalleen DVD:ltä, mutta se oli vaan pakko nähdä uudelleen. Tämä elokuva suorastaan vaatii useaan kertaan katsomista.

Mielen rakentamat muisto ovat joskus aika dramaattisia

”Tahrattomasta Mielestä” puhuttaessa muistetaan aina mainita Michael Condryn ohjaustyö. Hän on maineikas Ranskalaissyntyinen visualisti joka on ohjannut kuuluisia musiikkivideoita. Mutta tämä elokuva ei ole kuitenkaan hänen. Ei se ole myöskään pääosissaan henkeäsalpaavan hyvin näyttelevien Jim Carreyn eikä Kate Winsletin. Eikä todella hyvät sivuosat tekevien Elijah Woodin, Mark Ruffalon tai Kirsten Dunstin. Tämä on käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin elokuva.

Takana Charlie Kaufman ja edessa Kate Winslet ja Michael Condry 

Käsikirjoitus Oscar

Charlie Kaufmanin lista elokuvakäsikirjoituksista ei ole maailman pisimpiä. Mutta sitäkin omituisempi. Kuusi elokuvaa ja niistä ensimmäinen oli ”Elämäni John Malkovichina!” ja muut ovat jatkaneet samalla polulla. Näin on ”Tahraton Mielikin”.
Se on rakkauselokuva tavallisista ihmisistä. Mutta ei tavallinen rakkauselokuva. Se on elokuva ihmisistä jotka eivät kestä epäonnistumistaan ja haluavat päästä eroon ikävistä muistoistaan. Kun suru on suuri tuntuu helpotukselta pyyhkäistä sen aiheuttajat kokonaan aivoista pois. Tätä tekemään löytyy ”luotettava” klinikka ja sen ”pätevä” henkilökunta. Murheen murtamat potilaat eivät vain ymmärrä, että kolikolla on kaksi puolta. Ikävään muistoon liittyy myöskin sitä edeltävä lämmin ja arvokas muisto joka pyyhkiytyy myös pois kun surun aiheuttajaa kitketään aivoista. Katsoja pääsee seuraamaan Jim Carreyn esittämän Joel Barishin kauhua kaikkien muistojen joita hänellä oli Clementinestä hävitessä yksi kerrallaan. Enää ei suhteen katkeaminen tuntunutkaan niin kauhealta kun myös kaikki hyvät muistot olivat häviämässä pois.

Condryn kuvaus oli aika ajoin nerokasta

ja kaunista 

Miksihän tämä kuminaama tekee niin huonoja rooleja kun taitoja
hyvään näyttelijätyöhön on

Nörtti ja hiippari ja hiipparihan tunnetaan aikasemmasta roolityöstään
sormuksen kantajana taistelussa pahuutta vastaan 

Tarina etenee kerroksittain ja aikajanasta on helppo pudota pois jos ei ole tarkkana. Kaufman on käsikirjoittanut ajanseuraamista helpottamaan Clementinen (Kate Winsletin) hiusten värin vaihtumisen sekä Joel Barishin (Jim Careyn) auton lommoutumisen. Mutta kaikessa näennäisessä sekavuudessaan kulkee juoni mielestäni kuin kiskoilla kohti vääjäämätöntä loppua.

Tarinan kauniina opetuksena on, että jotkut ihmiset ovat luotuja toisilleen ja kohtalo toteuttaa itseään vaikka me kuinka hangoittelemme vastaan. Opetus alleviivattiin muistoja poistavan klinikan työntekijöiden draamalla joka noudatti omalla tavallaan pääjuonta ikään kuin pienoiskoossa. Joissakin kritiikeissä aikanaan arvosteltiin juonen hajoamista tähän sivujuoneen. Mutta mielestäni sen merkitys on nimenomaan pääjuonta tukeva.

Ohjaaja Michael Condryn epäilemättä hieno visuaalisuus jäi minulta täysin tämän tarinan  jalkoihin. Charlie Kaufman sai käsikirjoitusryhmineen tästä työstä Oscarin eikä todellakaan syyttä. Todella hyvä kulttuuriseteli