Viides kulttuuriseteli
käytettiinkin sitten jalkapallokulttuuriin eli ”lutuuriin” kuten jalkapalloväki
sitä leikkisästi kutsuu. Koska on sydäntalvi ja Suomessa ei pyöri muu
jalkapallosarja kuin Liigacup ja sitäkään ei pelattu juuri nyt tänä
viikonloppuna, oli tyydyttävä sähköiseen mediaan. Koska taasen maksuttomilla
kanavilla ei tietenkään tullut pelin peliä (kaikki yritetään pakottaa
canaaleille) oli kaivettava netistä streami. Veikkauksella on suht
pätkimättömiä nettistreameja heidän valitsemistaan peleistä ja siellä sattui
olemaan tänään yhtenä vaihtoehtona todellinen helmi, Serie A:n
Juventus-Udinese. Päin vastoin kun televisio- ja kanavakauppiaat uskottelevat
ei jalkapallon seuraamiseen tarvita teräväpiirtolähetystä. Pelin seuraaminen
onnistuu hienosti pikkuisen pikseliseltä nettistreamiltäkin.
Serie A oli minun ja
poikien yksimielinen valinta. Ylihypetettyä La Ligaa ei meistä
kukaan jaksa seurata ja Valioliigakaan ei niin hirveästi kiinnosta. Tämä
pitkälti johtuu virallisten maksuttomien kanavien Liverpool-Barcelona-Real
Madrid rummutuksesta. Nyt kun oli vielä tarjolla Serie A:n kärkikamppailu
Juve(1) ja Udinese(3) ei ollut epäselvää mitä katsotaan. Itse tykästyin jo
vuosia sitten Juventukseen. Mutta en ole aktiivisesti seurannut ulkomaan
sarjoja vuosikausiin joten nyky Juventus oli minulle arvoitus.
Juven vanha ja
epäviihtyisä stadion, Delle Alpi, on purettu ja tilalle on rakennettu paremmin
jalkapalloon sopiva n 40 000 hengen stadioni. Tunnelma olikin siellä katossa
vaikka räntää satoi. Juventus on siis Torinosta. Kaupungista jossa vietettiin
joitakin vuosia sitten talviolympialaisia.
Jostain syystä Juve pelasi
vaaleanpunaisissa vieraspaidoissaan, jotka on aika törkeät ja Udinese
musta-valkeissa kotipaidoissaan.
 |
Juventuksen kotikenttä paria tuntia ennen peliä |
 |
Italialaiset ovat aina arvostaneet puolustajia. Tässä yksi tämän hetken suurtoppareista Giorgio Chiellini.
Taustalla näkyy Juven suht törkeän näköinen vieraspaita. |
Juve pelasi minulle vähemmän tutulle kolme topparin taktiikalla ja viidellä keskikenttämiehellä. He
kylläkin vaihtelevat taktiikoita ja kenttäryhmittelyä Italialaiseen tapaan
usein. Mutta tällä 3-5-2-1 oli pelattu edellinen voittoisa cupin ottelu joten
valmentaja katsoi sen sopivaksi Udineseakin vastaan. Bonucci-Chiellini-Barzagli
topparilinja olikin luunkova. Juven keskialueen haparoinneista pääsi Udinese
iskemään muutaman nopean piston armoitetulle maalintekijälleen Di Natalelle.
Mutta tuloksetta sillä hän oli topparitrion tiukassa puristuksessa ja Buffon
hoiti irtopallot. Udinesen maalilla on myöskin erinomainen torjuja, Slovenian
maajoukkuemaalivahti Handanovic ja hän torjui
vastavuoroisesti todella hyvin Juven ahdistelut.
Taktiikka oli joukkueilla
hieman erilainen. Juve pelasi enemmän pallon hallintaa ja pyrki kierrättämään
palloa enemmän. Mutta kuitenkin juosten paljon, varsinkin laitapelaajat
juoksevat hirveitä määriä. Udinese pelasi enemmän suoraviivaisesti ja vastahyökkäyksillä jotka
tulivat nopeina pistoina keskeltä. Molemmat prässäsivät käytännössä vasta
omalta puolialueelta ja jättivät vastustajalle paljon tilaa heidän omalla
puoliskollaan. Ensimmäinen maali tuli sitten Juvelle kuin varkain. Vasemmalta
höyrysi Estigarribia joka heitti keskityksen maalille Quagliarellan päähän
jonka puskun torjui Handanovic ilmiömäisellä reaktiolla. Mutta vain puolittain.
Paikalla kärkkynyt, Milanin Pippo-rottakoulun käynyt, Matri heitti läheltä
varmasti sisään. Handonovic kävi maalin jälkeen lämpöisenä kun Matri oli
laskettu vapaasti roikkumaan maaliviivalle. Udinese aloitti takaa-ajon lisäten
vauhtia ja riskejä joka tuottikin tulosta 62 minuutilla kun Antonio "Floro" Flores tasoitti pelin tilanteesta joka lähti Juven keskialueen haparoinnista
päättyen 3v2 hyökkäykseen ja maaliin. Hänet oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu
kentälle.
Tasoitusmaalin jälkeen
molemmat malttoivat jauhaa omilla systeemeillään eikä minkäänlaista
herpaantumista tapahtunut. Juve sai pikkuhiljaa pallonhallinnan kautta
enemmän ja enemmän peliä itselleen eikä haparointeja juurikaan enää tullut.
Juve otti vaihdon joka myös melkein heti tuotti tulosta kun vaihtomies Claudio
Marchisionin käytännöllisesti katsoen ensimmäisestä kosketuksesta palloon
syntyi läpisyöttö Matrille, joka teki toisen ja tämän pelin viimeisen maalin.
Lopputulos 2-1 Juvelle.
 |
Yksi kaikkien aikojen maalivahdeista, Gianluigi Buffon |
Merkillepantavaa pelissä oli molempien
valmentajien onnistuneet vaihdot. Tämä ei ole sattumaa. Italiassa valmentajilla
on kanttia ja osaamista taktisiin muutoksiin ja tärkeisiin vaihtoihin ja suurseuroja kun ollaan löytyy myös
mitat täyttäviä vaihtomiehiä. Muiden seurojen pelaajat ja pelitavat myöskin
tunnetaan niin läpikotaisin, että takataskusta aina löytyy ryhmitysten muutoksia
jolla voidaan pyrkiä kääntämään tiukka peli. Toinen merkittävä seikka on pelin lähes
täydellinen sukeltelemattomuus. Italialaisten pelaajien kaatuilu on samanlainen
myytti kuin Serie A:n vähämaalisuus. Tässä pelissä ei ollut havaittavissa
mitään La Ligan kärkiotteluihin verrattavaa niljakasta sukeltamista tai
espanjalaisia torikokouksia jonkun kieriskellessä kuoleman kielissä. Tekniikka
ja pallokosketus oli kuitenkin vähintään yhtä korkealla tasolla. Toisaalta
vauhti ja kurinalaisuus oli kuin Bundesliigasta ja kontakti kuin Valioliigasta. Serie A on turhan
aliarvostettu Suomessa. Tämä kulttuuriseteli on sen verran positiivinen
kokemus, että taidan kokeilla lähiaikoina toisen samanlaisen. Kiitos Veikkaus
TV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti